Ohota

Metsästäjän apurit

2011-11-21T16:03:00.001+02:00

Kesä hurahti pikapikaa ja hyvä niin; helteet on kivoja mutta ei silloin, kun tekee remonttia koko kesän. Oli helteistä toki iloakin; Nasti rupesi uimaan ihan omasta halustaan melkeinpä joka lenkillä.

Elokuun 20. päivä koitti lopulta ja koirat OLISI voinut päästää irti lieoistaan, ellei taas olisi juoksuaika yllättänyt. No, kolme viikkoa piti odotella lisää ennen vapautta. Pientä härdelliä juoksut aiheuttivat; Nasti oli NIIN raskaana ja vielä ilmeisesti synnyttikin omasta mielestään, koskapa alkoi hoivailemaan pientä vihreää lastaan, joka ei ainakaan emäänsä tullut, sen verran ruma se on. Koiranjalostus ei todellakaan ole helppoa ja lopputulos on sattumien summa. Omistajat katsoivatkin viisaammaksi vieroittaa pienen vinkuvan ja avuttoman olennon ja siirtää sen uunin päälle.

No juoksut juostiin ja sitten onkin juostu metsässä säännöllisesti kaksi-kolme kertaa viikossa. Hieman huonoa tuuria on ollut: lintuja heikosti siellä missä on kuljettu ja hirvetkin aina väärässä paikassa. Nastin ensimmäinen tämän syksyn hirvihaukku oli tänään. Ei se kovin pitkä ollut mutta kymmenisen minuuttia kuitenkin suurinpiirtein paikoillaan. Ensin sahasi pitkin yöllistä jälkeä ja tuli aina välillä kyselemään, jotta eikö kiinnosta, häh! Kun tajusi, että kyllä ne ihmiset sieltä perässä tulee, niin seurasi jälkeä puolisen kilometriä ja emän ja vasan yllätti makuulta. Mukavaltahan se tuntui kuunnella, että ääntä lähtee, jos aihetta on. Kirakin oli mukana mutta piti suunsa kiinni. Ei yllätys sinänsä, kyllä tuo muuten niin mukava seuralainen melko riistavapaa on.

Nasti on lisäksi näyttänyt moniriistaisuuttaan syksyn aikana :) haukkumalla myös minkkiä ja lintua (metsästysajan loputtua tietenkin) sekä pöläyttänyt ihan äänen kanssa jänistäkin. Tuo lyhyt lintuhaukku tuli yllätyksenä, kun Nasti ei ole aiempina syksyinä pitänyt ääntä kuin hirvelle. Hirmuisesta pusikosta se löysi teeriä, seurasi niitä parisataa metriä ja haukkui. Linnut lähtivät mutta Nasti etsiskeli niitä vielä usean sadan metrin alueelta senkin jälkeen. Toisella kerralla lähti teeriparven perään ja seurasi noin 800-900 metriä.

Minkkihaukku oli ihan omatoiminen löytö pissireissulla mökkiaamuna kuuden jälkeen. Pistin ihan varmuuden vuoksi tutkapannat päähän, kun päästin koirat aamulla ulos siinä uskossa, että pian tulevat takaisin, kun edellispäivänä olivat ulkoilleet kiitettävästi. Kira tulikin ja jatkoi uniaan mutta Nasti oli tunnin paikoillaan noin sadan metrin päässä eikä tullut vaikka viheltelin. Laitoin sitten vaatteet päälle ja lähdin katsomaan, ettei vain olisi naapurin katiskaan survoutunut. Kira lähti avuksi ja siellä sitten toinen tunti kaiveltiin kannonkoloja. Vilahti minkki ihan jalan vierestäkin, liukas pirulainen, mutta sai pitää henkensä kun monien mutkien kautta kaivautui suuren kannon alle eikä suostunut enää näyttäytymään.

Kunto on ainakin koirilla kasvanut ja vielähän on syksyä jäljellä. Ja kun ei liian veren maku suussa harrasta, voi pienistäkin haukuista iloita ihan tosissaan, varsinkin kun koirat eivät ole mitään koneita ja suurimman osan vuodesta ihan perheenjäseniä vaan.

Sertit kasassa!

2011-05-28T21:14:00.000+03:00

Nasti sai kolmannen ja samalla viimeisen sertinsä tänään Varkauden näyttelystä. Näyttelypaikkana oli Varkauden keskuskenttä, jonne oli tehty aivan fantastisen suuret kehät. Ja ainakin tämä kehä pyöri uskomattoman vauhdikkaasti! Sää suosi ajoittain; aurinko paistoi ja oli lämmintä. Pari vesikuuroakin putosi taivaalta mutta eipä tuo paljon häirinnyt.

Länsisiperianlaikoja oli kehässä kolme: Nasti ja kaksi komeaa urosta. Kaikki olivat vallan erinomaisia (ja sertifikaatin arvoisia) mutta Nasti nappasi tällä kertaa ROPin. Nasti käyttäytyi kehässä nyt jo totuttuun tyyliin eli hienosti. Ryhmäkehäänkin jäätiin mutta sieltä pääsi kaatosateesta melko nopeasti pois, eli ei menestystä siellä.

Mutta parastahan näyttelypäivässä on tietenkin se, kun pääsee omaan kotiin ja pelikaverin kanssa peuhaamaan!

"Hienosti ja ylös kiinnittyneet korvat..."

2011-05-08T12:54:00.001+03:00

...ja nykyisin se joskus niitä jopa käyttää.

Eli Tohmajärvellä näyttäytyi Nasti ja tuliaisina serti ja roppi. Länsisiperianlaikoja ei siellä muita ollut. Hyvin jaksoi Nasti odotella melkeinpä helteisellä näyttelypaikalla vuoroaan pari tuntia ja jaksoi vielä kehässäkin esiintyä mallikkaasti.

Arvot kohdallaan

2011-03-19T13:25:00.000+02:00

Kiran kilpirauhaskontrollin tulokset saatiin ja kaikki arvot ovat nyt hienosti viitearvojen sisällä. Kaksi pilleriä päivässä ja koira voi taas hyvin. Onneksi Kira on erittäin helppo lääkittävä. Se syö lääkkeet oikein mielellään, eikä niitä tarvitse piilotella herkkujen sisään. Näyttävät maistuvan hyvältä.

Paino on myös lähtenyt laskuun; pari kiloa lähtenyt kahdessa kuukaudessa. Täytyy seurailla, jottei paino tipahda liian äkkiä. Ja mikäs sen mukavampaa, jos kuppiin saa kohta laittaa hieman enemmän evästä, Kira ei ainakaan sitä pistäisi pahakseen.

Lopuksi vielä muutama kuva luunpurijoista erikseen ja yhdessä.

Reittä vilauttamassa :)

2011-03-05T19:45:00.004+02:00

Nasti käväisi Juuan näyttelyssä ulkomuotoaan arvioituttamassa. Edellisen toisintoa tuloksena, eli eri, sa, pn2 ja vasert. Kauniille on kiva hävitä. Todella tyytyväinen täytyy silti olla. Nastin kauneudestahan ei minulla ole ollut epäilystäkään, vaan nyt sen jo jokunen tuomarikin on älynnyt. Hienosti käyttäytyi ja erityisen iloinen olen arvostelun maininnoista "rauhallinen ja avoin käytös" sekä "leveä reisi". Tuo ensimmäinen on korjaantunut harjoittelun ja osittain iän ja kokemuksen myötä. Leveä reisi (ja erittäin muhkeat lihakset muutenkin) taasen tulleet hyvien lumikenkä- ja potkurikelien seurauksena, unohtamatta aitahyppelyä, joka on pitänyt myös omistajien mielen virkeänä.

Kiraan on lääkitys tehonnut ja sekin jaksaa nykyisin tehdä lenkkejä lähes Nastin tahtiin. Kilpirauhaskontrollit on maaliskuulle varattu ja sitten säädellään lääkitystä, jos tarve vaatii.

Kuulumisia

2011-01-31T10:46:00.003+02:00

Nasti pyörähti Jalostuspäivien näyttelyssä ja sai tuloksena hienosti eri, sa, pn2 ja varaserti. Hyvä suoritus kesken karvanvaihdon.

Nasti kehässä

Nastin syksy/talvi on muutenkin sujunut kivasti; vauhtia ja terveyttä on riittänyt ja hirviäkin on haukahdeltu.

Kiralla puolestaan meno hidastui niin paljon, että täytyi turvautua eläinlääkäriin. Pitkään minulla on ollut sellainen tunne, että koiralla on jotain pielessä mutta syksyn aikana tunne vahvistui. Kira lihoi pari kiloa muutamassa kuukaudessa, vaikka ruokintamäärät pysyivät samana (eli pieninä) ja metsässä käytettiin paljon. Lisänä epäilyksille oli jatkuva väsymys ja laiskuus sekä kylmänarkuus.

"Nukuttaa"

Niinpä tutkittiin veriarvoja ja kuvattiin myös sisäistä kauneutta röntgenillä. Cushingin-tautiakin eläinlääkäri epäili ja tehtiin ACTH-stimulaatiokoe, missä ei mitään poikkeavaa ilmennyt. Mutta kilpirauhasarvot olivatkin ihan pielessä, todella alhaiset. Nyt Kira on syönyt tyroksiinia kohta kaksi viikkoa kilpirauhasen vajaatoimintaan ja pientä piristymistä on jo tapahtunut. Kahden kuukauden päästä otetaan kontrollit ja lääkitystä säädetään, jos tarvitsee. Jatkossa kilpirauhasarvoja kontrolloidaan kerran vuodessa.

Nastihan on ERInomainen

2010-08-09T22:28:00.001+03:00

Koiruudet käväisivät helteisessä Kuopiossa sunnuntaina. Kirakin oli pitkästä aikaa ilmoitettu näyttelyyn vähän niin kuin Nastin seuraneidiksi. Ei ollut Kirakaan vielä tuomarin mielestä pahasti rupsahtanut, sai erin ja vara-cacibin ja oli pn2, vaikkei tuo näyttelytouhu sen mielestä enää kovin jännittävää olekaan. Mutta parasta oli tietenkin se, että Nastikin sai erin, oli pn3 ja sai vielä sertin. Ei ole näyttelytreenit Nastin kohdalla menneet hukkaan, hienosti ja mallikkaasti esiintyi. Nastihan on toki aina ollut kaunis, kaikki eivät vain sitä näe...

Muuten onkin tämä helteinen kesä mennyt varjoissa pötkötellen ja pihan öttiäisiä ihmetellen. Viileimpinä aikoina on käyty lenkillä ja hieman vilvoittelemassa. Syksyä ja viileämpiä kelejä odotellaan.

Blogin synty

2010-03-04T21:18:00.001+02:00

Jo kauan olen melkein tehnyt kotisivut mutta aina se on jäänyt. Nyt sattui sopivasti olemaan lomapäiviä, joten syntyi blogi, ei ihan kotisivut mutta melkein.

Alunperin oli tarkoitus lähteä Kittilään laikojen erikoisnäyttelyyn nyt loppuviikosta mutta pitkän matkan vuoksi reissu sitten jäi. Toisaalta hyvä niin, vanhemmalla koiralla kun on tikit korvassa ja doping-aineita veressä pienen välienselvittelyn vuoksi. Sen osalta näyttely olisi joka tapauksessa jouduttu perumaan. Jospa sitten ensi vuonna Kurikkaan.